Addul on huomeen synttärit!
Vaikka huomiseen on viel vajaa tunti,
tässon lahjaruno jo ennakkoon;
Olen miettinyt toisenkin tuokion,
minä aikana ihminen kaunein on.
(Ja hypätääs sitte toi lapsuus ja nuoruus osio täst runosta yli koska nehän ei enää juurikaan Addua kosketa...)
Hänet kesässä kypsässä nähdä saan.
Häll on elämän vakavuus kasvoillaan;
hän taistelee ja hän tekee työtä,
tuul enemmän vastahan käy kuin myötä.
(Ja taas vähän hypätään eteenpäin ku tää ois muuten niin sairaan pitkä?)
Hän on vavissut kohtalon ankaruutta,
kun huolen jälkeen sai huolta uutta;
Hän onnen iskuista maas on maannut,
mut kilvoituksesta vaan ei laannut,
kun toipui, riensi hän taistoon samaan
ja oppien itsensä unhoittamaan
hän velvollisuutensa täyttäen
niin siirtyi päivästä toisehen.
Hän kaunis on min' en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois!
(Jäljellä olis vielä tuo vanhuus osio, mut annetaan senkin nyt olla että on ens vuonnakin jotain kirjotettavaa. Tän runon on kirjottanu Noposen Alpo. Varmaan Kuusaalt kotosin; niin hyvin rimmas toi 'min'...)
ONEA ADU!!
ccasion4:
=masturbaatiohymiö